Jokainen varmasti on saanut joskus torilta voissa paistettuja muikkuja, lettuja sekä etnisiä ruokia, mutta kuinka moni on syventynyt tähän torikeittiöiden, korrektisti ilmaistuna katukeittiöiden, maailmaan oikeasti? Vastaus on, liian harva. Tämänkertaisessa tekstissäni syvennyn hieman tuohon ilmiöön, jota katukeittiöksi kutsutaan. Katuruoalla on niin laajat juuret maailmalla että sitä on turha lähteä avaamaan sen kummemmin. Käytännössä ja periaatteessa katukeittiö tarkoittaa siis erilaisilta ja erityyppisiltä kojuilta saatavaa, paikan päällä nopeasti mutta nautiskellen vaikka seisaallaan syötävää ruokaa. Lähin kosketus tähän on varmasti kaikilla juuri tuo aikaisemmin mainitsemani, voimuikuilla täyteen ahdattu lautanen ja 0.25 desilitran kokoinen pieni maitotölkki. Katukeittiö on kuitenkin kaikkea muutakin, ja käsitteenä se on niin laaja että lyhyesti se tarkoittaa kaikkien kulttuurien kaikenlaisia ruokia, ja perustuu pääasiassa ruokailun helppouteen.
Helsingissä on muun muassa järjestetty tapahtuma pelkästään maailman katukeittiöiden pohjalta, jonne siis on pistetty pystyyn erittäin suuri määrä kojuja, joista saa ruokaa joka lähtöön, halvalla ja paljon. Kyseisen tyyppisiä tapahtumia ovat muun muassa Maailma kylässä festivaalit, jotka ovat maailman kulttuureille ja käytännössä myös monipuoliselle ruoalle pyhitettyjä tapahtumia Helsingin Kaisaniemen puistossa. Tapahtumien määrän ja laadun vuoksi on ilmiselvää että ruoka on eritoten suomalaisille hyvinkin tärkeä asia, osa omaa identiteettiä ja ehdoton kulmakivi elämässä. Ruoasta saatavan nautinnon määrä on järkyttävän suuri ja rajaton, ja tämä näkyy myös maailmanlaajuisesti erilaisten ruokaohjelmien, -lehtien ja -kirjojen perusteella. Ruoka on pyhää.
Takaisin asian äärelle. Suomalaista katuruokaa edustavat myös kaikille tutu grillit ja nakkikioskit, niin sanotut ”snägärit”, joiden ruokalistoilla ovat useimmiten makkaraperunat, hampurilaiset sekä kebabit ja maukkaat paahdetut ja täytetyt leivät. Näihin kojuihin on kaikilla kosketus jos toinenkin. Mikäs sen mukavampaa kuin pitkän ja tapahtumarikkaan päivän/illan/yön jälkeen hakea halvalla hyvää mättöruokaa ja saada vatsa kerralla täyteen, antaen näin oman silauksensa koko päivän kaarelle. Useimmiten nämä yksittäiset kojut ovat yksityisyrittäjien puoteja, mutta grilliketjujakin löytyy suuri määrä. Ainoa epäkohta nakkikioskien tarjoamassa helpotuksessa on vain ruokien olemattomassa terveellisyydessä, sillä useimmiten ne ovat aivan täynnä tarpeetonta suolaa ja rasvaa. Tästä huolimatta grillit ovat kuitenkin koko kansan suosiossa, mutta eipä niillä ole tarkoitus päivittäin käydäkään.
Palatakseni aikaisemmin mainitsemaani ruokaohjelmien, -lehtien sekä -kirjojen tekoon, täytyy kyllä mainita että nykyään kyseisistä formaateista on myös ylitarjontaa. Olen tehnyt asian puolesta tutkimusta, ja parhaimmillaan pelkästään yhden päivän aikana televisiosta saattaa tulla jopa useita kymmeniä ruokaohjelmia, ja puhun siis pelkästään ilmaiskanavista. Myös ruokalehtiä on joka lähtöön, varsinaisista kirjoista puhumattakaan. Tällä hetkellä juurikin katukeittiö on näissä kaikissa ajankohtainen ja muodissa, joten asian esille ottaminen on oikeutettua. Pääsyy näihin eri formaattien tekoon on normaalin ihmisen auttaminen, niissä kerrotaan yksinkertaisia reseptejä kaikenlaisen ruoan tekoon, ja kannustetaan ihmisiä tekemään ruokaa juurikin kotona. Tämä taas on kaksiteräinen miekka sen suhteen, että ei katukeittiön idea ole lähelläkään sitä että kyseisiä ruokia pystyisi kotona tuottamaan, silti kaiken maailman katukeittiö-kirjoja ja vastaavia kirjoitetaan ja julkaistaan tällä hetkellä koko ajan enemmän ja enemmän. Tämä jos mikä on kulttuurillista harhaanjohtamista, niin se on että jos katukeittiöön haluaa tutustua, on poistuttava sieltä oman kodin lämmöstä ja turvasta, ja lähdettävä kiertelemään kojuja ja tapahtumia asian ääreltä.
Nyt kun katuruokakulttuuri sykkii Suomessa valtavana ilmiönä, on meidän maillemme myös rantautunut ulkomaisia ketjuja, kuten esimerkiksi burritoja tekevä meksikolainen Cholo, falafeleja tarjoava Fafas, sekä varta vasten suomalaista katukeittiökulttuuria varten luotu EWÄS. Erinäisissä tapahtumissa kojuja on joka lähtöön ja kaikkialta puolilta maapalloa, joten näitä ihmeitä kannattaa mennä paikan päälle katsastamaan ja tutustumaan yleisesti muuhunkin ruokaan kuin siihen iänikuiseen siniseen lenkkiin. Tällä tavoin Suomi näyttää maailmalle olevansa kiinnostunut katukeittiöistä, ja saamme maahamme yhä rikkaamman ruokakulttuurin.
