Suomalainen ravintolakulttuuri on aivan eri kategoriassa muiden maiden vastaavien kanssa. Täälläpäin tasokkaissa ravintoloissa syöminen on aliarvostettua, eikä lapsia tai nuoria käytetä häpeämisen pelon takia ravintoloissa juuri ollenkaan, vaan tämä on pikemminkin aikuisten ja vanhempien ihmisten keskinäinen, nuorilta tietämättömissä pidetty asia. Suomessa nuorempien ihmisten kosketus eräänlaiseen ravintolakulttuuriin onkin pääasiassa ylirasvaiset ja liialla suolalla pilatut nakkikioskilta saatavat mätöiksikin kutsutut annokset. Eikä nuoria siitä voi syyttää, sillä tasokkaiden ravintoloiden hintataso on kuitenkin sen verran korkea että mieluummin nuorella, ja miksei vanhemmallakin iällä, käyttää tuon rahan muuhun, itselle tärkeämpään ja läheisempään asiaan, kuten harrastuksiin tai muuhun oman hyvinvoinnin ylläpitämiseen. Mistä siis johtuu että suomalaisessa ruokakulttuurissa ei ole sijaa ravintoloille samoissa määrin kuin muualla maailmassa? Tässä kirjoituksessa pyrin vastaamaan tuohon kysymykseen perinpohjaisesti.
Elettiin 1800-lukua, kun suurimpien suomalaisten kaupunkien ravintolaelämä oli jo hyvin rikasta sekä kanainvälistä. Kyseiseen aikaan oli tosin niin, että ravintolat olivat ylempien luokkien sekä varakkaimpien ulkomaalaisten kylpylä- ja bisnesvieraiden etuoikeus. Lähes joka ikinen alan yrittäjistä sekä työntekijöistä olivat ammattilaisia ulkomailta, ja tuohon aikaan kokit ja keittiömestarit käyttivätkin yleisesti puhuessaan gastronomian kieltä, eli maallisesti sanottuna puhuivat ranskaa. Jo tässä vaiheessa oli selvää mihin suuntaan suomalainen ruokakulttuuri tulee kulkemaan, ja loppujen lopuksi siitä kehittyi eräänlainen venäläisen, ranskalaisen sekä yleisesti skandinaavisten ruokakulttuurien kombinaatio, jota suomalaiseksi keittiöksi nykyään kutsutaan.
1800-luvun puolivälissä ja loppupuolella kotimainen ravintolakulttuuri eli omanlaistaan nousukautta, kun esimerkiksi runoilijoiden ja kirjailijoiden arvossaan pitämät ravintolat alkoivat menestyä juuri näiden oppineiden ylistysten lomassa. Tässä kohtaa historiaa suomeen alkoi levittäytyä myös edullisemman linjan ruokaloita, joihin keskivertokansalaisellakin oli varakkuutta tutustua. Käännös tähän tuli kuitenkin jo ennen vuosisadan vaihdetta, kun ylemmät yhteiskuntaluokat tulivat epäileviksi alempien, mistä muustakaan kuin alkoholin käytöstä. Ajateltiin että rahvaat ja maalaiset eivät osaa nauttia alkoholia sivistyneesti tai ylipäätään pieniä määriä, ja että ravintoloihin tulevat ryypiskelevät rivikansalaiset romahduttaisivat Suomen arvon muun maailman silmissä. Tästä johtuen ravintolat alkoivat tiukentaa linjojaan ja päättäjät lakejaan, joilla nämä yhteiskunnan sylkysäkit, eli tässä tapauksessa normaalit kansalaiset, saataisiin pois ravintolabisneksestä ilman että siitä koituisi korkeampiarvoiselle herrasväelle vaivaa. Kansalaisiin onnistuttiin leimaamaan epäluuloja ja pelkoja täyteen, niin että sekä ravintoloita että niiden pitäjiä halveksuttiin, ja näin ollen tavallinen kansa poistui vähin äänin ravintolakulttuurista.
Suomen itsenäistyttyä ja kieltolain voimaan astuttua suomalainen ravintolakulttuuri lähti vääjäämättä luisumaan kohti tuhoaan. Esimerkiksi venäjältä ja lähimaista ei enää virrannut uusia tuulia tai vaikutteita suomalaista ruokaa kohtaan, ja viimeistään alkoholin myynnin lopettaminen kieltolain johdosta sai monet ravintolat lopettamaan toimintansa. Kuitenkin kun kieltolaki kumottiin ja valtio onnistui perustamaan toimivan alkoholimonopolin 1930-luvulla, jolloin läheisestä tarkastelusta sekä jatkuvasta valvonnasta huolimatta, myös ravintolakulttuuri lähti jälleen nousuun. Tämä johti kuitenkin ennen pitkää siihen että halvemmista ravintoloista tuli tyylipuhtaita juottoloita, ja maailmanlaajuisella tasolla ammattimaiset ravintolat jäivät edelleen vain varakkaampien ja korkea-arvoisten henkilöiden haltuun.
Nykypäivään tultaessa erot ovat kuitenkin kaventuneet laskeneen hintatason sekä lamojen takia, ja tavallisella työssäkäyvällä henkilöllä on varaa käydä silloin tällöin ”ulkona syömässä” eli ravintoloissa. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä että vanhempien tulisi ottaa lapsiaan mukaan ravintoloihin ja kasvattaa lapsensa suoraan tähän mainioon, maailmanlaajuisesti suuren kulttuuriin. Kun ravintoloiden pariin saadaan enemmän ihmisiä, se mahdollistaa myös hintatasojen laskemisen ja näin ollen ravintolakulttuurista olisi mahdollista tulla myös Suomessa osa ihmisten jokapäiväistä elämää. Vaikka menneisyyden haamut edelleen kolkuttelevat ihmisiä, on ne mahdollista pyyhkiä olemattomiin vähällä vaivalla.
