50bestrestaurants.fi

Storyville – Jatsahtavaa musiikkia ja ruokaelämyksiä

Tällä kertaa kirjoitin artikkelin viime viikonloppuna tekemästäni reissusta Helsingin sykkeeseen, Happy Jazz Club Storyvilleen, jonka olemassaolosta en ollut aikaisemmin edes kuullut. Pelkkien kuulopuheiden ja pikaisen nettisivun tarkistamisen jälkeen päätin jalkauta maailmalle ja selvittää, onko tämä paikka oikeasti saamiensa kehujen arvoinen.

Pitkien junamatkojen jälkeen paikan päälle oli ummikonkin helppo löytää, sillä tämä kyseinen live musiikkiin ja ruokaan erikoistunut baari kun sattuu sijaitsemaan juuri eduskuntatalon takana. Ovien ulkopuolella oli huomattavan pitkä jono. Hetken jonottajien pitämää meteliä kuunneltuani ja väentungosta miettineeni päätin joka tapauksessa jäädä jonon hännille odottamaan ovien aukaisua. Jonkin ajan kuluttua ovet kuitenkin aukaistiin ja ihmiset siirtyivät reippaasti mutta rauhallisesti sisätiloihin. Lipun ostettuani suuntasin baaritiskille, tarkoituksenani myöhemmin kierrellä paikka läpi. Kaiken kaikkiaan olin hyvin vaikuttunut. Massiiviset ja vanhat tiiliseinät ja betonipilarit antavat mukavasti perspektiiviä ja vastakkainasettelua itse pääasiassa puiselle sekä muuten elegantille sisustukselle. Aikaisemmin erityisesti paikan tunnelman osalta hyvää palautetta saaneena voin kyllä allekirjoittaa tämän väittämän täysin, sillä toista yhtälailla oman maailmansa luovaa musiikkibaaria ei näin äkkiseltään tule kyllä millään mieleen.

Pikkuhiljaa jo tähän mennessä pitkä päivä alkaa ottaa veronsa ja ruokaa on saatava. Tässä vaiheessa tietysti tajusin että ravintolapuolen pöytähän olisi tietysti pitänyt varata etukäteen. Ihmispaljoutta silmäillessäni kuitenkin kävelin tiskille, selitin unohtaneeni varata pöydän ja koitin vihjailevasti pyydellä saavani yhden, mikäli niitä olisi vielä vapaana. Ja onni oli puolellani, sillä mukava baarimikko totesi yhden pöydän varauksen peruuntuneen, eli sain kuin sainkin mahdollisuuden täyttää vatsani. Ruokalistaa lukiessa silmiin pisti kaksi asiaa: kaiken kaikkiaan lista oli suppea, mutta ruoka-aineiltaan laaja. Toisin sanoen täältä saa sitä mitä haluaa, ilman että tilaustaan joutuu miettimään kovin kauaa. Itse tällä kertaa tilasin alkupaloiksi jättikatkaravun pyrstöjä, pääruoaksi Cajun Blackened Steakin sekä jälkiruoaksi kehuja saaneen, talon oman mutakakun. Tänne asti kun on tultu niin syödään sitten kunnolla. Ja kunnolla tuli myös syötyä, sillä hyvin huokeista hinnoistaan huolimatta annokset olivat valtavia, ja viimeisten palojen kanssa sai jopa taistella siitä että sai kaiken syötyä. Vaikka itse tyydyin tällä kertaa perusvarmaan ratkaisuun, suosittelen kaikkia paikan päälle meneviä ottamaan sen kuuluisan riskin, ja tilaamaan jotain mitä ei ole ennen tilannut. Hinta-laatusuhde olin nimittäin omalta osaltani aivan täydellinen, enkä usko että nämä minun tilaamani pöperöt olisivat laadultaan poikkeuksia. Raskaamman ”äijä” ruoan ystäville on myös tarjolla laaja kirjo hampurilaisia, kanasiipiä sekä friteerattuja jalapenoja.

 

Hyvin syötyäni ja juotuani liikuin esiintymislavan eteen hyvälle paikalle odottamaan illan esiintyjää. Tällä kertaa kyseessä oli itselleni entuudestaan tuntematon The Blue Hornsniminen yhtye, joka koostuu kolmesta jäsenestä ja Internetin mukaan jonkin näköistä jazzia myös soittavat, eli tämän perusteella yhtye on omillaan tässä paikassa. Hetken odoteltuani myös muut paikallaolijat pikkuhiljaa siirtyivät pois pöytiensä äärestä lavan läheisyyteen. Kun yhtye vihdoin aloitti, kiinnitin huomioni siihen, miten orgaanisena yhtye tyylinsä pitää. Ainoastaan laulumikrofonit oli kytketty PA :n kautta Behringerin halvemmista kaiuttimista ulostulevaksi, elektroakustinen kitara sekä basso tulivat molemmat vain omista, Roland-merkkisistä vahvistimistaan, eikä perkussiorumpuja oltu mikitetty tai vahvistettu millään lailla. Aluksi tämä ratkaisu tuntui mielenkiintoiselta, mutta hiljaisen äänenpaineen takia myös kaikki akustiset soittimet kuuluivat hälinästä huolimatta hyvin, ja olin vaikuttunut erittäin paljon koko keikasta. Jazzia ja countrya musiikissaan sekoitteleva yhtye esiintyi hillitysti, himmeästi valaistussa salissa saaden jokaisen paikallaolijan mukaan performanssiinsa. Luonnollisesti aluksi katsojat vaikuttivat hieman kohmeisilta, mutta loppua kohden kukaan ei aplodeissaan säästellyt.

Keikan jälkeen suoritin pikaisen poistumisen paikan päältä, jotta kerkiäisin viimeiseen kotiinpäin menevään junaan. Täytyy sanoa, että mikäli haluaa viettää rauhallisen sekä tunnelmallisen illan ruoan ja musiikin merkeissä, suosittelen ehdottomasti Storyvilleä!

Leave a Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *